Minusta hyvä suunnittelu alkaa siitä, että olemassa oleva puusto tunnistetaan ennen kuin rakennusten paikat lyödään lukkoon. Jos paikalla kasvaa hyväkuntoinen iso puu, pitäisi jo ensimmäisissä luonnoksissa kysyä, voidaanko se säilyttää ja mitä se tarkoittaa rakentamisen sijoittelulle.
Uuden puun symbolin voi piirtää suunnitelmaan sekunneissa. Suuren puun kasvattaminen kestää vuosikymmeniä. Vasta kookas latvus antaa kunnolla varjoa, haihduttaa vettä ja vaikuttaa ympäristön pienilmastoon. Samalla puu tarvitsee tilaa sekä maan päällä että maan alla. Tiiviissä kaupungissa sitä tilaa ei ilmesty myöhemmin taikaiskulla lisää.
Puiden hyödyt ovat myös paikallisia. Suomessa on paljon metsää, mutta muualla kasvavat puut eivät varjosta kuumaa katua tai pihaa toisessa kaupunginosassa. Kaupunkipuiden merkitys syntyy juuri siitä, missä ne kasvavat.
Siksi maisemallisten lähtökohtien pitäisi olla mukana silloin, kun suunnittelussa on vielä aidosti vaihtoehtoja. Ei niin, että rakennukset ja kadut ratkaistaan ensin ja lopuksi kysytään, mihin puut vielä mahtuisivat.
